Julkiseen rahoitukseen liittyy kustannusten tukikelpoisuussääntöjä ja kohdentamislogiikkaa, jotka on otettava huomioon kirjanpidossa alusta lähtien. Esimerkiksi Business Finlandin tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusehdot edellyttävät, että tuensaaja järjestää kirjanpitonsa siten, että projektista aiheutuvat kustannukset voidaan eritellä ja niiden yhteys kirjanpitoon sekä raportoituihin kustannuksiin voidaan tarkistaa, ja antavat virastolle oikeuden hylätä kustannuksia, jos projektin kirjanpitoa ei ole järjestetty ehtojen mukaisesti.
Jos rakenne lisätään vasta jälkikäteen, rahaa menetetään. Tunteja, joita ei ole koskaan kirjattu projektiin, ei voida rekonstruoida uskottavasti kahden vuoden kuluttua, ja kustannukset, jotka olivat periaatteessa tukikelpoisia, muuttuvat käytännössä tukikelvottomiksi, koska kirjanpidossa ei ole mitään, mikä erottaisi ne muista.
Sama rakenne täyttää kaksi tehtävää. Kustannuspohja, joka kestää julkisen rahoituksen tarkastuksen, on jo pitkälti valmis kestämään myös sijoittajan tilintarkastajien tarkastuksen.